Taas tapahtui niinä päivinä
että kuningas alkoholilta tuli käsky

mennä kotiin viinit nupissa
kuset sukissa
muistot rutussa
silmät sumussa

Ihoon takertunut
pikkumustien viimeisen kukinnan kaiho.

Kaks vain valveill´on puolisoa

toinen leikkii lasta nukkuvaa
laskee pikkuporsaitaan
noita toivokinkkujaan
teuraalle yksi kerrallaan

Parvekeverho heilahtaa tuulessa
kuin joulumorsion sinappihuntu.

Hetken kestää elämää
sitä synkkää ja ikävää

Kun joulu on.

Hanna Huotari