Luukku 15: Joulukalaasi
JOULUKALAASI
Juhlatila valmiina, olkaa niin hyvät
vastaanottamaan joulun pyhät!
Ruokatorvisoittokunta täräyttää
falskin fanfaarin, päräyttää
pasuunallaan mahaportin auki: Silvuplee!
Jouluhauki ylpeilee:
”Minä olen ensimmäinen.”
Ja kalanpala kera palanpainikkeen
liukuu mahaan, on näet ehtiväinen.
Snapsi hurmaa isännän, Graavi Gasterin
siinä määrin, että kastikkeen,
sitruunaisen, kanssa alkaa polkan.
Kohta mahalaukun joka kolkan
täyttää jouluvieras: porkkanaa ja lanttua
pottua sekä palttua
tuskin enää tunnistaa, asterin
terälehti sekaan mukeltaa,
kuokkavieraskirjaan nimen raapustaa.
Väki tiivistyy, ryhmäseksiäkin esiintyy:
aladoobi tytisee, kinkun perään kouraisee.
Mukaan liittyy rosolli, nimeltään Olli:
”Hei, me spreijataan punaiseksi kaikki vaan!”
Mahassa on bakkanaalit, kaalit,
keitot, kakunheitot,
viinat, kaljat, kiisselit,
leikkeet, lihat, piparit,
kaikki tuusan nuuskana, muusina ja soseena.
Pienen hetken levättyään, tupluureilta herättyään
jatkaa juhlakansa juoksujaan
ohutsuoleen, joka tuoksujaan
ei voi kovin jouluisiksi kutsua
taidammekin tietää miksi.
Dagen efter huomenna ei huoleta
vaan kalaasi jatkuu: Hyvää joulua!
Leena Sainio