joulukuu 2016 – Helsinki Poetry Connection ry

Luukku 24: Vanha honka

24. 12. 2016

valvovi metsän reunalla honka
lumisessa juhlapuvussaan
laakson kukkien unta
oravanpoikaa kodissaan
koko luontoa juurellaan
maan ääriin tähystänyt
valtakunta valkeassa hunnussaan
joen aaltokin jäätynyt

hongan juurella tuvassa
lapset helisten laulavat
pirtin lämmössä, valkean loimussa
ympärillä kuusen tanssivat
metsän reunalla mesikämmen
tuvan ylle nosti tähtitaivaan
muu metsän väki apuna repolaisen
joka loitsi taivaankanteen tuliaan

metsän reunassa vanha honka
joulurauhan julistaja iänikuinen
puhui, vavisutti parrastaan lunta
ja kutsui kuoron enkelten
tupaan suureen sekä pienehen
rakkautta, lämpöä siunaamaan
joko kuulet äänen kulkusten
on rauha päällä maan

Keke Lammassaari

Onnellista ja rauhaisaa joulua toivottaa Helsinki Poetry Connectionin väki!

Uncategorized

Luukku 23: RESEPTI AITOON JOULUMIELEEN

23. 12. 2016

Luodaan lumet pois portailta kun

pakkasherra pihan yöllä puuteroi.

Tuodaan kammariin viel’ kuusipuu

koristella lapset kauniiksi sen voi.

On aamu jouluaaton

voi kuulla kirkonkellon

joulurauhan julistusta soittavan.

Resepti aitoon joulumieleen

löytyy kun satumaiseen

tunnelmaan sydämemme rauhoittuu.

Resepti aitoon joulumieleen

tuttuun ja perinteiseen

toteutuu, kun loistaa joulupuu.

Juodaan glögiä lämmittävää

juhlapöydän kutsuessa tuoksuineen.

Suodaan lapsille riemua vaan,

ilo tarttuu heistä silloin jokaiseen.

Tää ilta jouluaaton

suo meille hyvän tahdon,

kun läheisilleen kaikki hehkuu valoaan.

Timo Santavuori

Uncategorized

Luukku 22: Tibetan librarian

22. 12. 2016

Tibetan librarian

She was caught

in the cellar

and brought

during the night stellar

into a place as cold and distant as her home

in snow they were to roam

they wanted to hurt her first

but ended up satisfying her hunger and thirst

she was too tender

and so avoided the offender

wrapped inside the blanket

breeze whistling outside the tent

reminded her nobody knew was she absent

”Could I write poetry, please?”

She asked but was required stories

inside the temple’s gates

but it wasn’t the worst fate

to have vegetables on your plate

and an enemy turned into a soul mate

in a place where you could meditate and contemplate

She told a story

of independence and glory

She told about a nation

enjoying free education

her words raining down like irrigation

In Tibetan language she had it printed and pressed

that the language and written word shouldn’t be oppressed

Anne Korhonen

Uncategorized

Luukku 21: Aurinko on kuollut

21. 12. 2016

Aurinko on kuollut

Tulevaan jos kuvaammin
(päättäjien itsevarmuus
ihmisrodun tulevaisuus)
käy taajuus: hitaammin,
ajoituksen mestari.

Emme saaneet rauhaa,
vain uuden valtiaan,
NSA:n ja Supon
hämähäkinverkon.
Muurin rajalle Meksikon.

”Halleluja!”-huutoihin
runoihin, lauluihin
päätit tiesi, ja tiesi
jatkuu vain, sen tiesivät
jotka uskoivat enkeleihin.

Soittakaa siis kelloja
muuta ei enää ole
tuleva on roudan
kuoleman ja mudan
ei, rauhaa emme.

Kun tästä virkoamme
haudallesi saattelemme
totuutta sanasta etsimme
tuleva ei enää odota
rauhaa ei enää mainita.

Rauhaa emme saaneet,
rauhaa emme voittaneet!
Rakkaat veljet ja siskot
on yksi tie; eteenpäin
vastarintaan heiveröiseen!

Entä varjeluksemme nyt
kuun valo vai pimeys, kysyt
mekö lainasimme loiston
vallalle, tottako se on?
Huudan: näin näin, näin on!

Soittakaa siis kelloja
sillä vääryys on yhä
tuleva on roudan
kuoleman ja mudan
ei, rauhaa emme –

Eläköön aurinko!
(halkeamien kautta
valo pääsee sisään)
Pimeydestä huudamme
soihdunkantajaamme.

Tommi Kauppinen

Uncategorized

Luukku 20: Paksu lumi, äänetön kaupunki

20. 12. 2016

Paksu lumi

äänetön kaupunki

tanssii alkavan aamun valossa

nuoren miehen askeleet

vievät lumienkeleiden hautausmaalle

valkoinen kenttä hohtaa kylmyyttä

pienet kuopat tyhjyyttä

kulman penkillä

kaksi joulupukkia jakavat ryypyn

yksinkertainen onni lämmittää

nuoren miehen askeleet

johtavat kotiin

raskas yksinäisyys saa käpertymään

nurkan suloiseen syleilyyn

syvä uni suojaa mustilta siiviltä

herätys äkäisen äkillinen

johdattaa hymyyn

eteisessä rakkaan sanat

joulukortti

Oscar Dikert

Uncategorized

Luukku 19: Uskontunnustus

19. 12. 2016

Me emme enää usko
toisiimme
mutta tavaraan me uskomme
ja tämä vuodenaika
on uskontunnustuksemme

kuka tahansa voi kääriytyä
materialismimunkin kaapuun
ajatuksettomasti kerran vuodessa
omistautua ostamiselle
pyhittää elämänsä esineille
julistaa ostokyvyttömämpien kuolemaa
se sanotaan hallitusohjelmassa
kaikki riippuu halusta

kuka tahansa voi olla materialismimunkki
menestyjämessias porvaripyhimys
julistaa elitistievankeliumia
jouluiltana kuolaten ja himoiten
sian ja sukulaistytön perseitä
täyttää tyhjyyttään tavaralla
kadehdittavan oppikirjamaisesti
ja yllätyksettömän ehdollistuneesti

me kumarramme kultaisia tuotteitamme
me rakennamme tavaroista tornin
meillä on varaa olla onnistujia
me olemme materialismimunkkeja
me uskomme
lahjoihimme
menestyksen merkkeihin

Tommi Tihtarinen

Uncategorized

Luukku 18: Mistä tiesi?

18. 12. 2016

MISTÄ TIESI

oliko se pakkanen tai
pimeys vai molemmat
ehkä tähtitaivaan ikuinen
tummansinisten sävyjen
salaisuus ja miten se oli
jo valmiiksi kuin muisto

entäpä lapset jotka jännittivät sillä
lumihiutaleissa oli taikaa väreinä
kun punanuttuinen hahmo
vilahti ikkunan takana

entä se kalpea mies
joka puhdisti hitaasti lumen
hautakiven päältä ja sytytti
kynttilän siihen viereen
miksi yksinäisyys tuntui
tänään erityisen kylmältä

oliko se talliin unohtunut seimi
ja bachin ylipitkä oratorio vai
mistä oikein varmasti tiesi
että nyt oli taas joulu

Tomi Sadeharju

Uncategorized

Luukku 17:Kuningas alkoholilta tuli käsky

17. 12. 2016

Taas tapahtui niinä päivinä
että kuningas alkoholilta tuli käsky

mennä kotiin viinit nupissa
kuset sukissa
muistot rutussa
silmät sumussa

Ihoon takertunut
pikkumustien viimeisen kukinnan kaiho.

Kaks vain valveill´on puolisoa

toinen leikkii lasta nukkuvaa
laskee pikkuporsaitaan
noita toivokinkkujaan
teuraalle yksi kerrallaan

Parvekeverho heilahtaa tuulessa
kuin joulumorsion sinappihuntu.

Hetken kestää elämää
sitä synkkää ja ikävää

Kun joulu on.

Hanna Huotari

Uncategorized

Luukku 16: Meidän perheemme Bono

16. 12. 2016

Viime jouluna miljoonat perheet ympäri maailmaa saivat lahjaksi Bonon. Meidän perheemme Bono oli mennyt rikki, kun se saapui kotiimme. Äitini itki useita päiviä rikkimennyttä Bonoa. Polttohautasimme Bonon hindulaiseen tapaan. Meidän perheessämme ei tulla enää koskaan viettämään joulua, vaikka miljoonat ehjät Bonot tulisivat tekemään maailmasta paremman paikan.

Jarkko Jokinen

Uncategorized

Luukku 15: Joulukalaasi

15. 12. 2016

JOULUKALAASI

Juhlatila valmiina, olkaa niin hyvät

vastaanottamaan joulun pyhät!

Ruokatorvisoittokunta täräyttää

falskin fanfaarin, päräyttää

pasuunallaan mahaportin auki: Silvuplee!

Jouluhauki ylpeilee:

”Minä olen ensimmäinen.”

Ja kalanpala kera palanpainikkeen

liukuu mahaan, on näet ehtiväinen.

Snapsi hurmaa isännän, Graavi Gasterin

siinä määrin, että kastikkeen,

sitruunaisen, kanssa alkaa polkan.

Kohta mahalaukun joka kolkan

täyttää jouluvieras: porkkanaa ja lanttua

pottua sekä palttua

tuskin enää tunnistaa, asterin

terälehti sekaan mukeltaa,

kuokkavieraskirjaan nimen raapustaa.

Väki tiivistyy, ryhmäseksiäkin esiintyy:

aladoobi tytisee, kinkun perään kouraisee.

Mukaan liittyy rosolli, nimeltään Olli:

”Hei, me spreijataan punaiseksi kaikki vaan!”

Mahassa on bakkanaalit, kaalit,

keitot, kakunheitot,

viinat, kaljat, kiisselit,

leikkeet, lihat, piparit,

kaikki tuusan nuuskana, muusina ja soseena.

Pienen hetken levättyään, tupluureilta herättyään

jatkaa juhlakansa juoksujaan

ohutsuoleen, joka tuoksujaan

ei voi kovin jouluisiksi kutsua

taidammekin tietää miksi.

Dagen efter huomenna ei huoleta

vaan kalaasi jatkuu: Hyvää joulua!

Leena Sainio