

Luja kuin tahto,
raskas kuin kivi,
se olet sinä.
Aamu ja ilta,
aurinko ja sade.
Kuin kuiskaus unessa,
olet mielessä.
Kuin rutistus pelossa,
se olet sinä.
Se olet sinä,
rakas.
Jouluaatto
Renki sammui saunaan,
uunin häkään nukkui isä,
kinkku vaatii yhden uhrin lisää,
kuolen veritulppaan vuoden sisään.
Karlo Haapiainen
Kulutusjuhlaa, kuusi ja kuusessa
kuusi kuusi kuusi kynttilää
Ei mirhaa näillä main, sekin materiaa
Emme lahjo Jeesus-lasta
Vaan ehtoollisella nautimme viimistä ateriaa – turhaa paskaa.
Joulu on lasten juhlaa, sanotaan.
Vähempikin riittäis.
Mutta millasta turhuuden maailmaa sillä mainotaan?
Ehkä aito lämpö harmaudenki niittäis.
sinun lempivuodenaikasi
yksi hiekan peittämä lumikasa
sinä talvena ei tullut kunnon kinoksia
eikä muitakaan piilopaikkoja
pieni ja surkuteltava talvi
vaikka alaviitteissä ei mainita säätä ollenkaan
se toiveiden salaaminen, se pelkääminen mennä päin,
ei kannattanut laittaa kauniita kenkiä
päätit
et jaksanut
toivomuskaivon uraa
kolme viikkoa on pitkä aika kenen tahansa elämässä
saako puolikkaalla kolikolla mitään?
Hanna Storm
–