Uncategorized – Sivu 17 32:stä – Helsinki Poetry Connection ry

Luutii-kirjallisuusblogin hieno reportaasi Kiiski-klubilta

18. 10. 2011

Aleksis Salusjärvi kirjoitti lämminhenkisesti Kiiski open mic-klubista: Raportti Luutii-sivustolla.

”Tällaisen illan jälkeen koko kaupunki näyttäytyy erilaisena. Jokainen ihminen, kännissä hortoileva ja vittua huutavakin, tuntuu omaavan lahjakkuutta ja kiehtovia ajatuksia. Mestariteokset leijailevat ympärillä ja mielen valtaa ihmetys siitä, miten on aiemmin voinut olla huomaamatta niitä.”

– Aleksis Salusjärvi

ja keskustelukommentissaan: ” Tollasesta runo-illasta mä olisin valmis maksamaan pääsymaksun mukisematta. — tää esiintyvä, tilallinen, tapahtuva, runous on ollut kiinnostavaa jo pitkään ja taso on koko ajan parantunut. On hyvin olennaista kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitetun runouden rinnalle on syntynyt uusia lausutun ja esitetyn runouden muotoja (siis monikossa).”
Luutii-foorumilla kirjoituksen alla lisäksi keskustelua mm. runonlausumisen harjoittamisesta.

Poetry Jam Tallinn 5.11.2011

18. 10. 2011

Huomio: Poetry Jam Tallinnin tapahtumapaikka on siirretty!

The Poetry Jam Tallinn event is now at the following address starting at 20:00:

Eesti Kirjanike Liit, must saal (Viron kirjailijaliitto, musta sali)
Harju 1, kolmas korrus (kolmas kerros)
Tallinna, Estonia

Tapahtuma on ilmainen, event is free. Welcome!

Rajat rikkovaa runoutta – suomalais-virolainen runoilta Tallinnassa 5.11.2011.

Perinteikäs Poetry Jam Tallinn -runoklubi on jälleen täällä! Lauantaina 5.11. kuullaan aimo annos suomalaista ja virolaista runoutta. Viron kirjailijaliiton mustan salin (Harju 1, kolmas korrus, kolmas kerros) lavalle nousee kello 20.00 alkaen viisi kehuttua nuorta runoilijaa. Illan aikana esiintyvät Esa Mäkijärvi, Jürgen Rooste, Teemu Manninen, Mehis Heinsaar ja Aare Pilv.

Juontajana toimii tuttuun tapaan virolaisen kirjallisuuden kääntäjä Hannu Oittinen.

Klubilla järjestetään myös open mic -osuus, jonka aikana yleisöllä on mahdollisuus päästä esittämään itse omia runojaan. Tilaisuuden järjestää Helsinki Poetry Connection yhteistyössä Suomen Viron-instituutin ja Finnish Literature Exchangen (FILI) kanssa.

Esa Mäkijärvi (s. 1984) on suomalainen runoilija. Mäkijärvi on julkaissut kolme runokokoelmaa, joista tuorein, keskustelua herättänyt Kaukainen maa, ilmestyi aiemmin tänä vuonna.

Jürgen Rooste (s. 1979) on virolaisen kirjallisuuden monitoimimies. Rooste työskentelee muun muassa Viron kirjailijaliitossa ja Viron televisiossa. Hänen uusin runokokoelmansa on Kuidas tappa laulurästikut. Roosten runouteen voi tutustua suomeksi kokoelmassa Citykani ja duracellpupu (NyNorden 2010)

Teemu Manninen (s. 1977) on suomalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija. Mannisen teokset sisältävät vaikutteita mm. flarf-runoudesta. Hänen runokokoelmansa Futurama voitti Tiiliskivi-palkinnon vuonna 2010.

Mehis Heinsaar (s. 1973) on virolainen kirjailija. Heinsaar on kirjoittanut sekä runoja että proosaa, ja monet hänen kirjoistaan ovat olleet arvostelumenestyksiä. Hänen uusimman novellikokoelmansa suomennos Epätavallinen ja uhkaava luonto on ilmestymässä Helsingin kirjamessuille.

Aare Pilv (s. 1976) on virolainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä runoja että runollista proosaa. Pilven viimeisimmät julkaisut ovat hyvän vastaanoton saaneet teokset Näöline ja Ramadaan.

Lisätietoja:

Esa Mäkijärvi

GSM: + 358 40 55 66 263

esa.makijarvi@gmail.com

Kiiski Open Mic 15.10.2011

10. 10. 2011

Vastarannan Kiisken (Runeberginkatu 26) open mic -sessiot jatkuvat jälleen lauantaina 15.10.2011 kello 19.00 alkaen. Lämmittelijöiksi olemme saaneet laulaja-lauluntekijä Mairen sekä esikoisrunoilija Silene Lehdon. Illan juontaa poikkeuksellisesti HPC:n aktiivi Kasper Salonen.

Kiisken open mikeissä kuvio on yksinkertainen: ota runosi, rap-lyriikkasi tai vaikkapa laulusi mukaan ja tule esittämään ne muille! Emme ole kytänneet kelloon esitysten aikana vaan jokainen saa esittää settinsä loppuun, harkintaa kuitenkin käyttäen. Instrumentit ovat sallittuja, mutta niistä kannattaa laittaa infoa etukäteen osoitteeseen: hkipoetryconnection@gmail.com

Olemme yleensä palkinneet yleisön suosikin ja niin aiomme tälläkin kertaa tehdä. Helmilevyt on ystävällisesti luvannut tarjota yleisösuosikille vapaapääsyn (+ avec) Dxxxa D:n ja Muuan Miehen keikalle Kansallisteatterin Lavaklubille. Keikka on heti open mikkien jälkeen osoitteessa Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki.Tällä kertaa Lavaklubin Helmi-ilta on Kiisken klubin virallinen jatkopaikka. Liput Dxxxa:n keikalle maksavat 6 euroa.

Nähdään 15.10. Kiiskessä! Dägä dägä!

Lähtölaukaus Helsingin lyhytelokuvafestivaalille Doc Loungessa ke 12.10!

10. 10. 2011

Lokakuun Doc Lounge -klubilla katsotaan ennakkomaistiaisia Helsingin lyhytelokuvafestivaalien (ent. Kettupäivät) ohjelmistosta, julkistetaan festivaalin virallinen ohjelma ja haltioidutaan Helsinki Poetry Connectionin Harri Hertellin ja Suvi Valkosen esiintymisestä.

Harri ja Suvi nähdään myös illan aikan esitettävässä Max Simbergin lyhytdokkarissa VAPAUTA SANA. Myös graffitimaalari Kessi ja SPRAYING FROM HEART leffan ohjaaja Henriikka Ihalainen keskustelemassa elokuvasta ja julkisen tilan käytöstä.

Paikalla myös muita elokuvan tekijöitä. Nopeimmille leffalippuja.

Paikka: CAFÈ TALO, Hämeentie 2 B, www.cafetalo.fi/
Päivä: KE 12.10
Klo: 19-23

VAPAUTA SANA 17’ Ohj. Max Simberg (Arcada)
Dokumentti antaa äänen julkisen runonlausunnan uudelle aallolle, joka pyyhkii pölyt perinteiden päältä ja antaa jokaiselle mahdollisuuden astua yleisön eteen ilmaisemaan itseään. Urbaanisti sykkivät, tekijöidensä näköiset ja kaikille avoimet runoillat ovat hieno esimerkki nuorien aikuisten uudesta, osallistuvasta tavasta luoda omannäköistään kulttuuria.

Tervetuloa!

Järjestäjänä:
Katri Myllyniemi
Doc Lounge Helsinki
&
Mouka Filmi
Vilhonvuorenkatu 11 A
00500 Helsinki
Finland
www.mouka.fi

HPC Antinkodissa

10. 10. 2011

Helsinki poetry connectionin sanasepot jatkoivat vanhuksille suunnattua ”kiertuettaan” Aleksis Kiven päivänä Antinkotiin, Malmille.

Sateisen päivän esiintyjät olivat Elina Salo, Niko Jylhä, Jarkko Jokinen sekä Tuukka Terho. Puolituntinen esiintymisaika antoi tilaisuudelle hieman kiireisen vivahteen, joka oli allekirjoittaneesta ja muista esiintyjästä hieman harmittavaa. Yleisö koostui myös suurimmalta osin dementikoista, joka on tietysti pieni lisähaaste esiintymistilanteessa. Kaiken kaikkiaan tilaisuus sujui mukavissa merkeissä – Jarkko Jokisen väkevät runot aloittivat tilaisuuden. Elina Salo siivitti hieman haikeillakin lauluilla tunnelmaa syvemmälle. Niko Jylhä lauloi myös kovin kipeistä ja puhuttavista teemoista. Tuukka Terho HPC:n osuuden lukemalla runon naisista.

Antinkodin väki yllätti runoilijat laulamalla oman kiitoslaulunsa, joka on kuulemma kuulunut ohjelmistoon 13 vuotta. Laulua lauletaan, aina kun heidän luonaan on vieraillut uusia esiintyjiä.

Summa Summarum, runoilijat ja toivottavasti vanhukset ovat jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Ainakin malmin keskustassa nautitun pullakahvin perusteella HPC:n runoilijat ovat valmiina tarjoamaan vanhuksille lisää runoutta piakkoin!

Harri Hertell & Marlito – On helppo menettää uskonsa

28. 09. 2011

http://www.youtube.com/watch?v=Mkfu9Y2X2G4

Elämäni tärkein tapahtuma

20. 09. 2011

Päästäkirjoituksen takana tällä kertaa Harri Hertell

Kolme vuotta sitten järjestin luultavasti elämäni tärkeimmän tapahtuman. Kyseessä oli Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ensimmäiset sessiot, vaikka silloin en sitä vielä tiennyt eikä tuota nimeäkään ollut edes olemassa. Luulin järjestäväni yhden uniikin runoillan, mutta toisin kävi. Tässä kirjoituksessa yritän palata siihen mikä sai minut kutsumaan kourallisen nuoria sanataiteilijoita esiintymään vaatimattomaan korttelikapakkaan Töölössä. Ehkä myös tämän kirjoituksen kautta ymmärrän itsekin paremmin miksi teen sitä edelleen ja miksi niin monet ovat tapahtumistamme löytäneet kotisataman runoilleen, ainakin illaksi kerrallaan.

Kaikki alkoi luultavasti siitä, kun ala-asteikäisenä aloin bommata ja tehdä graffiteja. Tärisevät kädet pimeillä kujilla, kannujen metalliset tuoksut, raitiovaunujen hampaiden kiristelyt mutkissa ja läikikkäiksi muuttuneet tennissukat tarjosivat jännittävän maailman, johon paeta elämän kurjia tosiasioita. Kotona oli epätasaista ja vanhemmat olivat eroamassa. Laman vaikutukset tuntuivat edelleen lähes kaikissa perheissä. Noihin aikoihin tekemäni harakanvarpaat olivat tapa kapinoida kotona ja kaikkialla muuallakin vallitsevaa epätasapainoa vastaan, purkaa vihaani ja kertoa omista tuntemuksistani luovallakin tavalla. Se oli myös tapa saada kunnioitusta muilta.

Minusta ei koskaan tullut graffititaiteilijaa, mutta luultavasti ilman sen aikaisia sketsivihkoja en olisi koskaan alkanut kirjoittamaan runoja. Uusia heittotyylejä harjoitellessani vihkoihini alkoi ilmestyä kuin itsestään erilaisia mietelauseita ja angstisia runonpätkiä. Ihailin Basquiata. Hän oli graffititaiteilija, taidemaalari ja eräänlainen katujen runoilija. Minun runoni olivat tuolloin tietysti vain pastisseja muiden kirjoittajien tekeleistä, mutta laajensin koko ajan tuntemustani lukemalla. Ravasin kirjastoissa ja yritin imeä mahdollisimman paljon runoutta itseeni. Keskustelin paljon kirjallisuudesta ja elämästä filosofian opettajieni kanssa. Kiitos niistä hetkistä Jannelle ja Jukalle!

Erityisesti kotimainen runous kiinnosti minua. Pentti Saarikosken ja Teemu Hirvilammen kaltaisten runoilijoiden myötä bommailuharrastukseni alkoi jäädä taka-alalle. He olivat katu-uskottavia ilman tussejakin. Kirjoittamisesta tuli minulle yhä luontevampi ilmaisumuotu. Ystäväni eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita sanataiteesta. Tappeleminen, ryyppääminen, hatsin polttaminen ja naiminen oli paljon jännittävämpää. Joskus humalaisina iltoina luin kuitenkin kavereille tekstejäni eikä kukaan pilkannut tai nauranut, kaikki taisivat olla lähinnä yllätyneitä.

Ensimmäisen kerran esitin julkisesti runojani paikallisessa pubissa. Ravintoloitsija oli sanoittaja Junnu Vainion poika ja hän innostui kuultuaan, että kapakassa istuu nuori runoilijan alku. Hän pyysi minua lukemaan tekstejäni ja niinpä otin mikrofonin käteeni. Runoni käsittelevät jo silloin samoja aiheita kuin nytkin. Yritin etsiä epäkohtia yhteiskunnasta ja kuvailin rajuakin kaupunkielämää, sellaista jota olimme kaverieni kanssa eläneet ja nähneet. Laman ankeat kokemukset näkyivät teksteissä. Nurkkapöydän raksaäijät huutelivat minulle, että omaan helvetin monotonisen äänen. Ystäväni ilmoittivat ystävällisesti, että he repivät kaverusten päät irti, jos eivät ole välittömästi hiljaa. Tulikaste tuli hoidettua ja selvisin siitä mielestäni hyvin, ainakin hengissä. Kaveritkin puolustivat runoutta!

Pian minussa alkoi kyteä ajatus kaupungista, joka olisi täynnä hämyisiä kuppiloita ja niissä olisi ilta toisensa perään kiinnostavia runosessioita. Runoilijat, räppärit ja graffitimaalarit kokoontuisivat esittämään tekstejään ja joka ilta löytyisi uusia kykyjä. Aloin seurata Helsingin runokenttää ja kävin toisinaan mm. Nuoren Voiman Liiton ja Nihilin tilaisuuksissa. Mikään näkemäni ei kuitenkaan kohdannut sitä visiota mikä minulla oli. Tapahtumat olivat ihan kiinnostavia, mutta suurin syy pettymykseeni oli ehkä se, etten kokenut tilaisuuksia tarpeeksi avoimiksi. Minusta niissä vallitsi sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri. Toisinaan myös runous oli liian älykästä makuuni. Olivatko tapahtumat sitten oikeasti pienen sisäpiirin tilaisuuksia vai olinko vain liian ujo ottamaan kontakia keneenkään. Siitä voi olla montaa mieltä.

Kävin katsomassa useiden runoilijoiden esiintymisiä ja joskus humalassa uskaltauduin jopa juttelemaankin heidän kanssaan. Runoilijat itse olivat harvoin pettymyksiä, mutta tapahtumat tuntuivat tylsiltä, niistä puuttui bileiden tuntua. Missä olivat kaikki kaltaiseni nuoret? Missä olivat ne kundit, jotka olivat kasvaneet pussikaljapuistoissa ja Beltonin tuoksuisilla kujilla? Tapahtumissa esiintyivät liian usein samat, jo tunnetut runoilijat. En koskaan nähnyt ikäisteni lausuvan tilaisuuksissa tekstejään eikä siihen tarjottu edes mahdollisuutta, se oli ainakin kokemukseni. Tietääkseni kukaan ei järjestänyt open mic -iltoja.

Jossakin vaiheessa matkaa tutuistuin amerikkalaisiin Def Poetry Jameihin ja lätäkön sillä puolen jo vuosikymmeniä vaikuttaneeseen spoken word -kulttuuriin. Gil Scott-Heron oli loistava ja mikä funk siinä musiikissa olikaan! Saul Williams oli tietysti myös nerokas pitkien paperikääröjensä kera. Olin koko pienen ikäni kuunnellut rap-musiikkia, mutta spoken wordista en tiennyt paljoakaan. Kun lopulta suomalainenkin rap-kulttuuri nousi kellareista yleisön tietoisuuteen antauduin lopullisesti. Joukossa oli jopa nerokkaita kielenkäyttäjiä, runoilijoita biittien kera! Avaimen ensimmäinen levy oli merkittävä tapaus: siinä oli jotain niin voimakasta, ettei yksikään poliitikko olisi voinut hiljentää sen sanomaa. Sama pätee mielestäni edelleen Asan tuotantoon.

Odottelin vielä aikani ja toivoin, että joku alkaisi järjestää klubia, joka yhdistäisi runouden, rap-lyriikan ja mahdollisesti älykkään stand upinkin, mutta turhaan. Mielessäni ei ollut käynytkään, että voisin itse yrittää järjestää sellaisen illan. Hain jostakin syystä opiskelemaan kulttuurituotantoa, kaiketi postinjakajan pestini oli vituttanut jo liian pitkään. Pääsykoehaastattelussa menin sanomaan, että haluaisin tehdä Suomen parhaimman runofestivaalin, jossa yhdistyisi kaikki se, josta jo aiemmin olin haaveillut. Vastaus ilmeisesti kiinnosti lehtoreita ja aloin pian saada oppia kuinka tapahtumia todella järjestetään, mitä on tuottaminen.

Mielestäni koulussa kaikki opiskelijakollegat olivat paljon minua kokeneempia joten minunkin täytyi itse järjestää tapahtuma. Se avoin, riehakas, runoilta, joka ottaisi tavallisen sanataiteesta kiinnostuneen (ja kiinnostumattomankin) kansalaisen huomioon. Aloin etsimään ”Poetry Slam -henkiseen” tapahtumaan esiintyjiä. Siinä tulisi olemaan rap-kulttuuria mukana, mahdollisesti poliittista stand upia ja ennen kaikkea nuoria runoilijoita! Halusin tapahtumiin epäkypsiäkin esiintyjiä, julkaisemmattomia, kunnianhimoisia tyyppejä, joilta vain puuttui areena esiintyä. Olisiko se runoutta, räppiä vai mitä, sen saisi yleisö itse päättää….

Epävarmuuteeni sain poetry slam -konkarilta Jouni Tossavaiselta apua. Hän kannusti minua, antoi vinkkejä ja tarjosi joitakin yhteistietoja. Olen siitä edelleen kiitollinen. Sain lopulta kerättyä rohkeuteni ja sovin päivämäärän töölöläisen kapakan kanssa. Kaksi kuukautta minua jännitti niin, etten iltaisin tahtonut saada unta. Pyörin Punavuorenkadun kämpässäni ja polttelin tupakkaa ikkunassa. Mietin miten kaikki tulisi menemään. En tuntenut esiintyjistä entuudestaan kuin yhden. Juontajaa ei tilaisuuteen ollut, joten päätin hoitaa senkin itse. Maksoin omasta pussistani jopa esiintyjille palkkoja. Vaatimaton äänentoisto tuotiin bändimme treenikämpältä.

Ensimmäisessä illassa väkeä oli lopulta paikalla yli sata henkeä. Heistä yli puolet olivat ystäviäni ja loput varmaankin esiintyjien ystäviä. Open mikkiin tuli yksi ihminen. Nyt tilaisuuksissa on hyvinä iltoina väkeä yli tuplasti enemmän. Nykyisestä yleisöstä en tuntenut ensimmäisen tapahtuman aikaan luultavasti ketään. Tänä päivänä jokaisessa open mikissä on yli kymmenen esiintyjää, toisinaan lähemmäs kaksikymmentä. Olemme tehneet yhden runolevyn, järjestäneet ja esiintyneet tuntuvasti yli 200 tapahtumassa, julkaisseet yhden runokirjan, olleet esillä melkein kaikissa mahdollisissa medioissa enkä näe mikä meidät enää voisi pysäyttää.

Uusia kiinnostavia ihmisiä ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä ja tulee open mikkeihin esiintymään. Toisinaan meistä tulee jopa ystäviä. Olen löytänyt ympärilleni mielettömän tiimin upeita runoilijoita ja ennen kaikkea fantastisia ihmisiä. Ilman tuota ensimmäistä runoiltaa en olisi varmasti ollut Tampereella puusaunassa, jonka ovi oli tehty räsymatoista. En olisi nukkunut tuntemattoman ihmisen kodissa ja saanut tuntea olevani kotona. Ilman runoutta en olisi ollut Porissa juomassa olutta irkkupubissa ja hoiperellut kebablaatikko kainalossa hotelliin nukkumaan. Ilman HPC:tä en olisi ollut Turussa lukuisia kertoja nukkumassa kaverin nurkissa ja tavannut paikallisia konkareita Monkissa ja Huntterissa. En olisi varmaankaan käynyt samoissa määrin kirjamessuilla enkä kirjoittanut junassa runoja tuleva vaimo vierelläni. Ilman lyriikkaa en olisi istunut NVL:n toimiston tyttöjen kanssa lukuisia kertoja juomassa kahvia ja juttelemassa niitä näitä. Ilman spoken wordia en olisi juossut kumiankkojen perässä Tokoinrannassa muovipistooli kädessä. Ilman sanataidetta en olisi istunut juomassa olutta kotikuppilassa ja kuullut tarinaa viininpunaisesta samettitakista. Ilman rohkeutta en olisi saanut kaikkia niitä uskamattomia kokemuksia, joita runous on minulle jo nyt tarjonnut.

Oliko siis tuo ensimmäinen ilta merkillinen jossakin suuremmassa mittakaavassa? En tiedä eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä. Onko kotimaisen runouden kenttä muuttunut tuon tapahtuman jälkeen? Siihenkin on vaikea vastata. Tärkeää minulle on se, että olen saanut löytää valtavasti kiinnostavia, lahjakkaita ja aitoja ihmisiä ympärilleni. Minulla on nyt niitä ystäviä, joita kipeästi kaipasin silloin kun terrorisoimme toisten ystävieni kanssa katuja kaljapäissämme. Niihin aikoihin kirjoitin Lauttasaaren yhteiskoulun kirjastossa erääseen runokirjaan, että kannattaa suoraan siirtyä tästä paskasta kunnon kamaan. Lue Melleriä, lue Hirvilammea, lue Bukowskia, lue Saarikoskea! Mitään ei kannata häpeillä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Täytyy olla ylpeä ja nöyrä samaan aikaan. Ehkä sillä reseptillä saadaan vielä jatkossakin kokea upeita hetkiä hienojen ihmisten ja sanataiteen parissa.

Kiitos runous, kiitos Helsinki Poetry Connection!

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin elokuussa

23. 08. 2011

TIEDOTE 23.8.2011
JULKAISUVAPAA HETI

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin elokuussa

Helsinki Poetry Connection -runokollektiivi julkaisi Harri Hertellin (s.1985) esikoiskokoelman Kunnes oppii kävelemään 17.8.2011. Hertellin urbaani esikoisteos on Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ensimmäinen kirjallinen julkaisu. Teoksen runot sijoittuvat kaupunkimiljööseen, jossa romanikerjäläiset, nuoralla tanssivat supersankarit ja raitiovaunuissa huutavat laitapuolenkulkijat ovat arkipäivää. Kokoelma käsittelee sukupolvesta toiseen siirtyvää perintöä – olemmeko itse vapaita valitsemaan oman tiemme vai onko historian taakka meille liian raskas? Lempeän anarkistinen runoteos suhtautuu maailmaan varovaisen optimistisesti, tummaa huumoria unohtamatta:

Lapset syntyvät tähän maahan silmät kiinni ja jalat sinisinä
ikään kuin ne olisivat uineet yhdeksän kuukautta bajamajan säiliönesteessä
ja olisivat sitten lopulta valmiina
rääkymään traumansa julki koko juhlakulkueelle

Teoksen voimakkaasta, sarjakuvamaisesta kuvituksesta vastaa Miila Heinonen.

Kunnes oppii kävelemään -runokokoelma on myynnissä Lasipalatsin kirjakaupassa (Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki) 10€ kappalehintaan.

Arvostelukappaleet, keikkabuukkaukset ja haastattelupyynnöt: hkipoetryconnection@gmail.com

71 sivua
Ilmestynyt 8/2011
Kirjastoluokka 82.2
ISBN 978-952-92-9202-8

Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus julkaisi debyyttialbuminsa

12. 08. 2011

Jari Laasasen Valoisamman Tulevaisuuden debyyttialbumi ”Kätkytelämä” on ÄH Managementin ylpeä nyrkin isku keskinkertaisuuden naamalle. Albumi on kokonaisuus Laasasen runonlausuntaa, jonka ympärillä musiikki elää tunnelman mukana.

Tässä porilaisessa vuonna 2008 perustetussa runoyhtyeessä vaikuttaa itse runoilija Jari Laasasen lisäksi kitaristi/kosketinsoittaja Harri Sippola (Magyar Posse) ja Saksofonisti Irina Niemelä (Kuusumun Profeetta).

Rec Roomissa äänitetty ”Kätkytelämä” on nyt saatavilla hyvin varustetuista levy- ja runokaupoista ja sitä voi tilata myös suoraan artistilta.

Myspace: http://www.myspace.com/valoisampitulevaisuus

Keikat:
Avopallo Oy
www.avopallo.fi
045 3581968 / Tuomas Laurila

Tilaukset yms:
044 5265489 / Jari Laasanen
jari.laasanen@gmail.com

Harri Hertellin esikoisrunokokoelma Kunnes oppii kävelemään julkaistiin 17.8.2011

04. 08. 2011

Kuva: Kira Leskinen

Helsinki Poetry Connection -kollektiivi julkaisi Harri Hertellin esikoiskokoelman Kunnes oppii kävelemään keskiviikkona 17.8.2011. Kirja on myynnissä 10€ kappalehintaan Lasipalatsin kirjakaupassa (Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki).

Tilaukset, arvostelukappaleet, keikkabuukkaukset ja haastattelupyynnöt: hkipoetryconnection@gmail.com

Kirjan kuvitus: Miila Heinonen